Mää oon niin ilonen että mulla on ykskin niin hyvä kaveri kun Jenny, jolle mää voin kertoo kaiken ja jonka kanssa viittin olla oma itteni, koska joskus se on tosi hankalaa olla oma ittensä jonkun ihmisen kanssa. Miettii koko ajan että mitä mää oikeen sanon seuraavaksi ja kaikkea sellasta. Ei vaan yksinkertasesti osaa olla luonnollinen. Mulla itellä on se ongelma ainaki tosi monen ihmisen kanssa, vaikka oonkin tuntenu ne jonkun aikaa. Joten joskus musta tuntuu että oon tiettyjen ihmisten kanssa ihan eri ihminen kun taas toisten ihmisten. Joillekin mää en oo yhtään ujo ja oon koko ajan äänessä ja mulla on mielipiteet kaikkeen, kun taas joillekin mää oon hiljanen ja oon samaa mieltä kaikesta enkä ilmase mun tunteita. Mutta määpäs lopetan tän tähän etten nyt ala koko sydäntäni tähän vuodattamaan:))
Tässä on taas pari kuvaa tästä kesästä:
Kaunis Jenny:))
Mutta eipäs tässä muuta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti